Israel ja seurakunta

Vanhan testamentin tausta
Israel mainitaan VT:ssa yhteensä 2512 kertaa. Jumala antoi Jaakobille tämän nimen hänen painiskellessaan Jabbok-joella koko yön Messiaan kanssa ja pyytäessään Jumalalta siunausta (1. Moos. 32, Hoos. 13:4,5). Nimi merkitsee "Jumala taistelee." Jaakobia nimitetään Israeliksi VT:ssa kaikkiaan 49 kertaa. Kerran nimeä Israel käytetään Messiaasta (Jes. 49:3). Tämä kertoo mm. Messiaan läheisestä yhteydestä omaan kansaansa ja maahansa. Tekstiyhteys ilmaisee selvästi, että kyse ei ole Jaakobista eikä myöskään Israelin kansasta. Kaikissa muissa kohdissa (2462 kertaa) Israelilla tarkoitetaan Israelin kansaa tai maata. Sanayhdistelmä "Israelin maa" esiintyy VT:ssa kymmenen kertaa.

Israel ja Uusi testamentti
Vaikka otsikkomme aihe liittyykin vain välillisesti raamatuntulkinnan periaatteisiin, on kuitenkin huomioitava eräs hyvin tärkeä perusasia UT:n suhteesta VT:iin. UT lainaa VT:ia neljällä eri tavalla, mutta ei koskaan kiellä VT:n tekstin merkitystä, ei muuta sitä eikä tulkitse sitä uudelleen.
Seuraavassa yksi esimerkki lukuisista tapauksista:
Matteus 2:15 lainaa profeetta Hooseaa: "Egyptistä minä kutsuin poikani."
(Hoos. 11:1). Lainattava teksti ei ole profetia, vaan historiallinen tapahtuma, Israelin kutsuminen pois Egyptin orjuudesta. Israel on Jumalan esikoispoika (2. Moos. 4:22), kansallinen poika, jota Hoosea varmasti tarkoittaa ja jonka tekstiyhteys selvästi osoittaa. Matteuksen ko.
lainauksessa Israelista tulee yksilön, Jumalan Pojan, Messiaan esikuva, ja hän tulee myös Egyptistä. Kyseessä on UT:n tapa siteerata VT:ia, ja tätä tapaa kutsutaan nimellä "kirjaimellinen plus esikuva." UT ei millään tavoin kiellä VT:n kirjaimellista, alkuperäistä merkitystä, eikä yritä muuttaa sitä tai tulkita sitä uudelleen, jotta se tarkoittaisi esim. pakanoita tai seurakuntaa tms. Erityisesti heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää em. tapaa lainatessaan 2. ja 3. Mooseksen kirjaa.
Israel-nimen käyttö UT:ssa
Uusi testamentti jatkaa VT:n viitoittamaa linjaa Israelin kohdalla. Sana Israel alkutekstissä esiintyy UT:ssa kahdessa eri muodossa: perusmuodossa substantiivina ja yhdeksän kertaa kansallisuutta ilmaisevassa muodossa "Israelites" (israelilainen), joka usein käännetään suomeksi monikossa "Israelin miehet" (Apt. 2:22; 3:12; 5:35; 13:16; 21:28). Nimitystä käytetään Natanaelista (Joh. 1:47) ja Paavali käyttää sitä itsestään (Room. 11:1), heimolaisistaan (Room. 9:4) ja juutalaisista vastustajistaan, judaisteista
(2 Kor. 11:22). Kaikissa näissä kohdissa on selvää, että puhutaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin fyysisistä jälkeläisistä, juutalaisista.
Sana Israel eri muodoissa esiintyy UT:ssa kaikkiaan yhteensä 77 kertaa:
evankeliumeissa 31 kertaa, Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä molemmissa 20 kertaa ja Heprealaiskirjeessä ja Ilmestyskirjassa molemmissa kolme kertaa.
Tutkittaessa Israel-sanan käyttöä UT:ssa se voidaan ryhmitellä seuraavasti:
1. Evankeliumit sisältävät Israelia koskevia lainauksia VT:sta,
historiallisia ja maantieteellisiä viittauksia Israelin kansaan ja maahan sekä Israelin Jumalaan ja kuninkaaseen, Messiaaseen. Israel eli tällöin vielä lain aikaa, joka jatkui Apostolien tekojen luvussa yksi, jossa opetuslapset kysyivät Jeesukselta Israelin valtakunnan jälleenrakentamisesta. Koska Messias-kuningas oli hylätty, valtakunta siirtyi aikaan, jolloin kuningas toivotetaan takaisin sanoin: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen." Tässä välissä on seurakunnan aika, joka alkoi Hengen vuodatuksesta helluntaina Apostolien tekojen toisessa luvussa.

2. Israelia koskevia lainauksia ja historiallisia kohtia löytyy myös
UT:n kirjeissä, esim. 2. Kor. 3:10: "emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, joka on katoavaista." Muita vastaavia kohtia ovat Apt. 4:27 (vastakohtana pakanat); 7:23,37,42; 10:7; 13:7,23,24; Room. 11:2;
2. Kor. 3:7; Hepr. 8:8,10; 11:22 ja Ilm. 2:14.

3. Edellisten lisäksi on pitkälle samaa merkitseviä ilmaisuja, joita
käytetään monesti puhutteluissa kuten "Israelin kansa", "Israelin sukukunnat", "Israelin huone", "Israelin miehet", "Israelin lapset" ja yleensä monikollisena "israelilainen". Näitä ilmaisuja esiintyy seuraavissa
raamatunkohdissa: Apt. 2:36; 4:10; 5:21; 9:15 (vastakohtana pakanat); Fil.
3:5 (Paavali); Ilm. 7:4 ja 21:12, joissa molemmissa viimeksi mainituissa kohdissa luetellaan lisäksi Israelin kahdentoista sukukunnan nimet.

4. Oman ryhmänsä muodostavat Roomalaiskirjeen luvut 9-11, jotka ovat
pisin Israelin kansan asemaa käsittelevä opetusjakso UT:ssa. 9. luku käsittelee lähinnä juutalaisten pelastushistoriaa, 10. luku Israelin asemaa nykyisessä seurakunta-ajassa ja viimeinen 11. luku keskittyy Israelin tulevaisuuteen, sen uudestisyntymiseen ja kuinka se vaikuttaa pakanoidenkin pelastumiseen. Jo edellä mainittujen raamatunkohtien lisäksi Paavali opettaa tässä jaksossa Israelin kansasta seuraavissa kohdissa, joista monet käsittelevät pelastumattomien juutalaisten asemaa: 9:6,27,31; 10:19,21; 11:7,25,26.

5. Lopuksi on pieni erityyppisten tapausten ryhmä, jossa yhdistävänä
tekijänä on joko tekstiyhteys tai Raamatun kokonaisilmoitus, joiden avulla on mahdollista tehdä päätelmiä. Näitä tarkastellaan tässä erikseen hieman tarkemmin.

A. Apt. 5:31. Apostolit todistivat juutalaisten hallitusmiehille
Israelin kansan edustajina, kuinka Jeesus on korotettu "Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta."

B. Apt. 28:20. Harvinainen ja mielenkiintoinen kohta, jossa Paavali
puhuu "Israelin toivosta". Novum ja monet kommentaarit yhdistävät tämän Messiaaseen. Juutalaisuudessa "messiaaninen toivo" on tunnettu käsite.
Arvostettu, messiaaninen raamatunopettaja ja kirjoittaja David Baron opettaa kirjassaan Visions and Prophesies of Zechariah Sak. 9:12:n kohdassa myös, että kyseessä oleva toivo on Messias, koska se on ainut kohta VT:ssa, jossa em. sana on määräisessä muodossa ja koska tekstiyhteys puhuu selvästi myös Messiaan tulosta ja juutalaisten todellisesta Toivosta.

C. 1. Kor. 10:18. Paavali opettaa tässä "luonnollisesta Israelista",
eli sananmukaisesti alkutekstistä "Israelista lihan mukaan", "jotka syövät uhreja ja ovat alttarista osalliset," eli kyseessä ovat pappispalvelusta suorittavat juutalaiset papit ja leeviläiset.

D. Gal. 6:16. Jae kuuluu: "Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan
vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille." Tässä Paavali osoittaa siunauksen toivotuksen kahdelle ryhmälle ihmisiä Galatian
seurakunnissa: pakanakristityille ja uudestisyntyneille messiaanisille juutalaisille, joita asui niin Galatiassa kuin muuallakin Rooman imperiumin alueella. Paavali teki erotuksen niiden juutalaisten kohdalla, jotka pyrkivät saamaan aikaan hajaannusta seurakunnissa pakottamalla pakanakristittyjä ympärileikkauttamaan itsensä. Näille hän ei toivottanut rauhaa eikä laupeutta.. He ovat tosin Israel (israelilaisia), mutta eivät Jumalan Israel (israelilaisia).

Paavali tuo vastaavan jaon esiin jo kirjeensä alkuvaiheessa selittäessään, että hänelle on uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille eli pakanoille, kun taas Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle uskottiin evankeliumin julistaminen ympärileikatuille eli juutalaisille (Gal.
2:2:27-9).

Menemättä tässä pitemmälle on hyvä muistaa se ihmiskunnan jako, jonka Jumala sääti jo 4000 vuotta sitten (2. Moos. 15 ym.), kun hän kutsui Aabrahamista itselleen kansan, juutalaiset, ja teki hänen kanssaan ikuisen liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus, jonka juutalaiset ovat pitäneet tähän päivään asti messiaaniset uskovat mukaan lukien. Tämä liitto on eri kuin ristillä mitätöity Siinain eli Mooseksen liitto.

Uskova kreikan ja UT:n professori S. Lewis Johnson on tehnyt Gal. 6:16 jakeesta perusteellisen tutkimuksen, ja toteaa mm., että Israel tässä yhteydessä tarkoittaa etnistä Israelia ja mainitsee kolme syytä: kielellisen (sis. myös syntaktisen syyn), eksegeettisen ja teologisen syyn. Toussant and Dyer, Pentecost Essays, "Paul and ‘Israel of God', An Exegetical and Eschatological Case-Study by S. Lewis Johnson."

Paavali painottaa kuitenkin koko UT:ssa, että vaikka luonnollisen ihmisen puolesta lihassa on ero juutalaisen uskovan ja pakanakristityn välillä, Kristuksessa sitä ei ole (Gal. 6:15 jne.). Hänessä me olemme yhtä.

E. Ef. 2:12. Jae kuuluu: "että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta,
olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa". Edellisen jakeen perusteella ("lihanne puolesta pakanat") selviää, että Paavali puhuu pakanauskoville.
Hätäisesti lukien voisi ajatella, kyseessä olevat uskovat muodostavat koko seurakunnan ja pakanoista on yhtäkkiä tullut juutalaisia. Näin ei suinkaan ole, sillä kun luemme kirjettä eteenpäin, niin huomaamme, että jakeessa 15 Paavali puhuu, kuinka Messias loi itsessään nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi. Nuo kaksi ovat pakanakristityt ja juutalaiset uskovat, jotka vasta yhdessä muodostavat Jumalan seurakunnan.

Tätä voisi verrata myös avioliittoon, jossa miehestä ja vaimosta sanotaan, että "he tulevat yhdeksi lihaksi," mikä ei merkitse sitä, että mies lakkaa olemasta mies ja nainen lopettaa olemasta nainen. Se merkitsee sitä, että on näiden kahden lisäksi syntynyt jotain ainutlaatuisen uutta, Jumalan luomus, hänen yhdistämänsä aviopari. Aivan vastaavasti Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, mutta lihassa kuitenkin on. Vilkaisu ympärille riittää toteamaan tämän.
Niin kuin juutalaisia ovat heidän vainoojansa koettaneet tuhota fyysisesti kautta vuosituhansien, samoin myös juutalaisen kansan identiteettiä ovat eri kirkot ja seurakunnat yrittäneet hävittää lähes koko kristikunnan historian ajan. Mutta niin kuin heitä ei kansana voida koskaan tuhota, niin myös heidän identiteettinsä ja omaleimaisuutensa säilyvät ikuisesti (Jer. 31:35-36). Siitä on todisteena ja takeena myös Ilmestyskirjan kuvaus Uudesta Jerusalemista, jonka portit on nimetty Israelin 12 heimon mukaan ja jonka muurin perustuksessa lukee 12 juutalaisen apostolin nimet (22:21:12,14).

Jumalan lupaus on, että "kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa... ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet." (Ilm. 21:24,26). Siellä ovat pyhät ja Jumalan seurakunta (Hepr. 12;23), ja siellä on Israel näin turvassa esikoiskansana (2. Moos. 4:22) yhdessä muiden pelastettujen kansojen joukossa.
Davar -avustaja (Israel)