life tour

Life tour 2016 matkalaisten kommentteja:

Mikä sai sinut lähtemään matkalle?

-Kaverin pyytämänä. Mielenkiinto historiaa, toista maailmansotaa ja juutalaisia kohtaan.

Millainen paikka Auschwitz on? Millaisia tunteita se sinussa herättää?

-Auschwitz on karu ja julma paikka. Keskitys- ja tuhoamisleiri, jossa ihmisellä ei ole minkäänlaista vapautta. Ihminen tapettiin työllä, nälkään tai kaasukammiossa. Auschwitzissa todella näkee kuinka julma ja raaka ihminen voi olla.

Suosittelisitko vierailua sinne? Miksi?

- Kyllä. Auschwitzissä voi nähdä mihin viha ja valehtelu voivat johtaa. Omat mielipiteet ja näkökulmat voivat laajentua huomattavasti, kun näkee paikanpäällä minkälaisissa oloissa ihmisiä on pidetty. Ja tosiaan kiitoksia vielä mahtavasta Life Tourista. Reissu oli kyllä erinomainen ja ylitti odotukseni. Koskettava ja puhutteleva reissu, mutta myös paljon riemua ja hauskoja tilanteita. Reissu oli kaiken kaikkiaan erinomainen! Kiitos vielä. 
Jukka

Mikä sai minut lähtemään matkalle ?

Kaksi kaveria oli ollut viime vuonna matkalla ja he kehuivat kovasti matkaa, tosin myös kuulin matkasta yhdessä Israel-tilaisuudessa. Mielenkiinto historiaa kohtaan ja juutalaisia kohtaan.

Millainen paikka Auschwitz on ?

Aika karu paikka, mutta myös silmiä avaava kokemus, kun saa nähdä paikan päällä mitä kauheuksia on tapahtunut lähihistoriassa.

Millaisia tunteita se herätti ?

No päällimmäisenä, kuinka jokaisesta ihmisestä löytyy samanlaista pahuutta, ja se pyöri minun mielessä kuin kävelin isossa hautausmaassa. Toisaalta Jeesus oli myös silloin siellä leirillä antamassa voimaa ja lohdutusta.

Suosittelisitko vierailua sinne ? Miksi ?

Kyllä suosittelen, se antaa paljon mietittävää ihmisyydestä ja sen raakuudesta, mutta toisaalta antaa myös uutta näkökulmaa elämään, että oltaisiin ihminen ihmiselle, eikä mitään oman edun ajajaa.
Timo


Ryhmäläisiämme Auschwitzin pääportilla. Kuva: MP

Muutamia ajatuksia matkasta:

Lähdin matkalle vain pienellä varoitusajalla. En ollut edes ajatellut reissua, vaikka tiesin sellaisen olevan tekeillä, mutta kun Mari pyysi matkalle mukaan siinä puolitoistakuukautta ennen lähtöä, päätin lähteä. Sain sähköpostiin matkaohjelman, jonka kerkesin käydä läpi vain pintapuolisesti omien kiireitteni vuoksi. Pääasiassa mieleen jäi vain että olisi mukava nähdä Krakovaa ja Budapestia, mutta keskitysleireistä en ollut enää niin varma, kun ajattelee mitä siellä on tehty.

Matkalle lähdettiin Alajärven Saukonkylästä klo. 01:00 yöllä vain tunnin mittaisten unien jälkeen. Kun kello soi puolta tuntia aikaisemmin, oli olo niin tokkurainen että ajattelin että mitä jos vain soittaisin ja ilmoittaisin etten tule matkalle mukaan ollenkaan. Vahvojen sumppien jälkeen sain silmät kuitenkin sen verran auki, että onnistuin raahautumaan autolle ja matkalle. Olimme lentoasemalla noin tunnin etuajassa, joka käytettiin LifeTour 2016 ryhmäläisten etsintään ja seisaaltaan nukkumiseen. Samalla hyväksi havaitulla linjalla jatkettiin turvatarkastusten läpi kentälle ja lentokoneeseen.

Yhden Krakovassa levätyn yön jälkeen, oli vuorossa vierailu Auschwitz I leirissä. Kun seisoi leirin ulkopuolella ja näki leirin portin päällä olevan kaarevan tekstikyltin jossa lukee saksaksi: työ tekee vapaaksi, tajusi vasta tämän kaiken olleen totta. Vierailimme vankien majoitustiloissa, vankikopeissa, teloituspaikoilla ja jopa kaasukammiossa. Vaikka aurinko paistoi koko leirissä vierailun ajan, oli olo silti raskas. Samoin oli tuhoamisleirillä Auschwitz-Birkenau II:ssa. Tältä leiriltä jäi pääasiassa mieleen miten huonoissa oloissa työhön kykeneviä vankeja pidettiin ja miten systemaattisesti muut tuhottiin. Leiristä on reilu puolet rakennuksista pelkkiä rauniokasoja, mutta silti pelkät jäänteet kertovat kuinka masssiivinen leiri on ollut.

Uskon että vaikka nämä vierailut keskitysleireille olivat omalta kohdaltani raskaita, oli niissä käynti kannattava. Nyt vasta tajuaa miten hirvittäviä paikkoja ne olivatkaan olleet, eikä sellaisia paikkoja pitäisi enää koskaan sallia. Vaikka suurin osa leirin vangeista tuhottiin, niin silti osa selvisi. Minulla oli kunnia tavata muutamia holokaustista selvinneitä juutalaisia vanhuksia, jotka olivat kyllin rohkeita vielä jakaakseen oman selviytymistarinansa. Kokemastaan huolimatta nämä vanhukset olivat huumorintajuista porukkaa ja tarinointia seuranneen, hetken apean tunnelman jälkeen, naurettiin ja laulettiin yhdessä. Oli suorastaan ihme nähdä nämä ihmiset näin iloisina ja elämää täynnä koettuaan keskitysleirien kauhut. Tämä kaikki jätti sanattomaksi, enkä voi kuin suositella LifeTour matkaa.
Miska

Life tour - elämää muuttava matka

Syyskuun 14. päivän aamuna lensimme Life tour ryhmämme kanssa Helsingistä Krakovaan. Meitä oli eri puolilta Suomea, niin nuorta kuin vanhempaakin. Matka oli alkanut pienillä vastoinkäymisillä, mutta Herra auttoi taas ihmeellisesti ja pääsimme turvallisesti perille. Krakovassa majoituimme Abel hostelliin, jossa vietimme kolme seuraavaa yötä. Tutustuimme siellä mm. Schindlerin tehdasmuseoon sekä Auschwitzin työ- ja tuhoamisleireihin, jossa II maailmansodan aikana tuhottiin miljoonia juutalaisia, puolalaisia, romaneja jne. Ne olivat todella mieleenpainuvia ja koskettavia hetkiä, erityisesti päivä Birkenaun tuhoamisleirillä. Päivä oli todella tukahduttava ja raskas. Se kaikki tyhjyys ja kuolema raskautti mieltä ja herätti kysymyksen: "Missä olivat todelliset kristityt ja miksi he eivät auttaneet, kun hätä oli suurin?" Kaikesta huolimatta kuitenkin pieni toivon pilkahdus syttyi sisimpään: Yeshua on kaiken tämän yläpuolella ja moni näistä kuolleista luista on nyt Hänen luonaan, jonne mekin kerran saamme vielä astella. Uskon, että erityisesti tuo päivä jäi jokaisen Life tour -ryhmäläisen sydämeen.

Lauantaina matkustimme bussilla Slovakian läpi Unkariin. Sää oli hyvin sateinen, mutta se ei tunnelmaa pilannut, eikä myöskään naurua ja iloa tästä reissusta puuttunut. Meillä oli hyvin värikäs ja ainutlaatuinen porukka. Perillä Budapestissa kirjauduimme Marco Polo hostelliin. Kaikki olivat täynnä intoa, mutta toisaalta myös aika poikki pitkästä matkasta, joten keräsimme voimia seuraaviin päiviin. Sunnuntaina vierailimme Budapestin helluntaisrk:ssa, jossa meitä odotti lämmin vastaanotto ja saimme myös hieman tutustua paikallisten srk:laisten kanssa tilaisuuden päätyttyä. Lounastimme Hummus bar nimisessä ravintolassa ja pidimme ehtoollishetken Gellertin vuorella, josta oli huikeat näkymät silmiähivelevään Budapestin kaupunkiin. Siellä ehtoollisen lomassa, jokainen sai kertoa ajatuksiaan matkasta. Todella rohkaisevaa oli kuulla, miten eri tavoin Jumala on kullekin puhunut juutalaisten ja Israelin merkityksestä. Ryhmän musikantin Harri Skarenin johdolla yhdyimme ylistykseen ja siihen yllätykseksemme liittyi myös pari Raamattukoululaista Amerikasta. Iloitsimme yhdessä ja he toivat meille rohkaisun sanoiksi, että jatkakaa tätä työtä, vastoinkäymisistä huolimatta. Illan päätteeksi risteilimme Tonavalla.

Maanantaina vietimme koko päivän Balint Haz -juutalaiskeskuksessa, jossa tapasimme Shalom-kuoron jäseniä ja kuulimme heidän selviytymistarinoitaan holokaustista. Sisällä heräsi syvä kunnioitus ja kiitollisuus Herralle, miten Hän on heitä kaikessa auttanut vaikka monet heistä menettivät jopa koko sukunsa. Annoimme myös tuliaisia Suomesta ja lounastimme tapaamisen jälkeen Balint Hazin ylläkerrassa, johon yllättäin liittyi myös muutama Shalom-kuorolaisista. Lounaan jälkeen sai viettää vapaa-aikaa kaupungilla ja valmistautua iltaan, jossa vietimme yhdessä Tour4Hope leirin nuorten ja heidän perheiden kanssa hauskan ja mieleenpainuvan miittingin. Pelasimme, juttelimme, söimme ja nautimme todella kaikki illasta. Uskon, että Jumala todella siunasi sen illan. Pitkän päivän jälkeen osa vetäytyi hostelliin ja osa jäi vielä kaupungille. Huomenna olisi jo lähtö ja oli aika pakata.

Tiistaina vierailimme Euroopan toiseksi suurimmassa Dohany-synagogassa. Erityisen mieleenpainuvan siitä teki, kun lauloimme oppaan ehdotuksesta kierroksen lopuksi Hatikvan. Loppupäivä oli sitten aikaa kierrellä kaupungilla ja illalla kokoonnuimme hostellin alakerrassa, jossa rukoilimme ja pidimme loppuhetken. Pian olikin aika suunnata laukkuinemme bussille ja siitä lentokentälle. Mieli oli todella haikea mutta kiitollinen. Lentomatka Unkarista Suomeen sujui hyvin, naurun ja kyynelien kanssa. Life tour 2016 oli todella elämää muuttava ja kaikintavoin rohkaiseva matka. Uskon että moni sai myös kokea Yeshuan parantavaa voimaa ja lohtua. Itse todella sain sitä, ja osa mun elämästä koki täydellisen mullistuksen. Kiitos Life tour 2016, Eero ja Linnea Valtiala sekä kaikki Puolassa ja Unkarissa ja Suomessa. Erityisesti kiitos teille, jotka rukoilitte matkamme puolesta ja Jeesukselle, joka varjeli, auttoi ja siunasi koko reissun.

Sini Salminen


Shindlerin tehdasmuseo Krakovassa. Kuva: MP

Juutalaiskansan kärsimystie

Sinä päivänä sammui tähti,
Kansa Juudan kun kotoa lähti.
Mikä onkaan matkan pää,
koti rakas kun taakse jää.

Tunteet vaihtui tuskien yössä,
oli pimeyden voimat työssä.
Kipu raastoi ihmisten rintaa,
pimeys maksoi kallista hintaa.

Eikö kukaan rakasta meitä,
kun kuljemme tuskien teitä.
Näkeekö Jumala taivaan,
kansaa Juudan, kun viedään vaivaan.

Oli Messias silloinkin työssä,
kun kuljitte tuskien yössä.
Hän avasi portit taivaan
ettei tienne johtaisi, vaivaan.

Kuule ääni Messiaan rakkaan
Hän rakastamasta ei lakkaa,
Hän portti on ikuiseen rauhaa,
sinne missä ei myrskyt pauhaa.

Risto Kujala

 

Nuorten kokemuksia Life tour -matkalta 2015

Kun kuulin esittelyä matkasta, en juurikaan innostunut lähtemään mukaan. Ajattelin että miksi lähtisin sellaiselle matkalle jossa näkee ja kuulee pahoista asioista. Kyllähän minä tiedän mitä Auschwitzissa on tapahtunut. Kuitenkin puheet matkasta jäi mieleeni ja pienen miettimisen jälkeen ilmoittauduin Marille. Muistan kertoneeni kavereille myöhemmin että en edes tiedä miksi lähden matkalle mukaan. Kun matka alkoi lähestyä, jossain Joken viestin lopussa kehotettiin rukoilemaan matkan puolesta. Pyysin Jumalalta, että matkasta voisi tulla merkittävä ja tarkoitus mitä varten olin matkalle lähtenyt, voisi kirkastua.

Jo matkan alussa huomasin että meidän ryhmä koostui erilaisista ihmisistä ympäri Suomea. Vaikka taustat olivat erilaisia, ryhmä oli aivan huippu! Oli hienoa aloittaa ja lopettaa päivä yhteisellä rukouksella. Ryhmässä oli helppo olla vain oma itsensä.

Keskitysleirivierailut vetivät sanattomaksi. Erityisesti mieleeni jäi nähdä kasoittain lasten kenkiä joita oli kerätty yhteen huoneeseen. Myös kaksosille tehdyistä kokeista kuuleminen järkytti. Vaikka aluksi ajattelin että tieto vain lisää tuskaa, kuitenkin keskitysleirivierailun jälkeen sitä ymmärsi, miten vaarallisia asioita viha ja valhe ovat. Niillä on saatu niin paljon pahaa aikaan. Tosikertomusten kuuleminen niistä sankari-ihmisistä, jotka pelastivat ja auttoivat juutalaisia, oli myös puhuttelevaa ja rohkaisevaa. Nämä asiat saivat minut miettimään mikä oikeasti on tärkeää elämässä. Rakastanko vain itseäni ja seisonko hiljaa sivussa kun lähimmäiseni kärsii, vai käytänkö niitä lahjoja ja kykyjä joita Jumala on minulle uskonut, lähimmäiseni hyväksi? Jotain tästä pääsimme konkreettisesti osoittamaan Budapestissa vanhainkodissa ja juutalaiskeskuksessa. On ihmeellistä, miten lähimmäisen rakastamisesta saa myös itse niin paljon!

Joona Väärämäki, Seinäjoki


Auschwitz 1 sisääntuloportti

Olen uskovaisesta kodista lähtöisin ja olen tehnyt henkilökohtaisen uskonratkaisuni jo 6-vuotiaana. Elämääni tuli kuitenkin viime syksynä vaikeuksia ja ei ollut paljonkaan aihetta iloon. Itkin iltaisin Jumalalle: "Anna minulle konkreettinen rukousvastaus, että tiedän, ettet ole minua hylännyt". Eräänä päivänä kesäkuussa eräs seurakuntalainen tuli luokseni ja sanoi haluavansa antaa tietyn summan rahaa minulle. Olin aivan ihmeessäni ja ajattelin mitä varten nämä rahat oikein ovat. Ollessani rukouksessa puhelimeeni tuli viesti toiselta matkanjohtajaltamme Marilta: "Meillä olisi tulossa Life tour matka Puolaan ja Unkariin, lähdetkö mukaan?" Siinä vaiheessa en uskaltanut enää kieltäytyä, kun pankkitilillekin ilmestyi oikea määrä matkarahaa. Se oli todistus siitä, että taivaallisella Isällä oli suunnitelma minua varten. Koskettavin hetki matkalla oli se kun sain olla tapaamassa vanhuksia, jotka ovat selvinneet holokaustista. Oli suuri etuoikeus nuorena ihmisenä saada siunata heitä. Hymyyn ja kädestä kiinni pitämiseen ei tarvinnut yhteistä kieltä. Riitti kun oli aidosti läsnä. Oli puhuttelevaa nähdä kuinka rakastavia ja onnellisia he olivat kaiken kärsimänsä jälkeen. Kasvoilta ei näkynyt ollenkaan katkeruutta tai vihaa. Jumala puhui minulle Auschwitzissa juutalaisten muistomerkillä siitä kuinka meidän uskovaisten tulee elää joka päivä 100 % elämämme Hänelle. Unelmamme, haaveet, surut ja murheet ovat hänen kädessään. Life Tour matka oli todellinen rukousvastaus minulle. Meillä oli todella mahtava porukka, jonka kanssa sai tehdä ainutlaatuisen matkan. Sydän on täynnä kiitollisuutta!

”Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhun sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta. Puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuoleman ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaan niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille".

Milka-Maria Saarinen, Mäntyharju


Auschwitz Birkenau

Kuoleman kiskot Auschwitz Birkenaussa

Keskiviikko-aamuna tapasimme Life tour ryhmän kanssa Helsinki-Vantaalla. Ilmassa oli pientä jännitystä, eikä naurultakaan vältytty. Lähes koko yö oli kuitenkin mennyt valvoessa. Vaikka enintä osaa porukasta en vielä tuntenutkaan, tiesin että matkasta tulisi aivan mahtava ja että kaikkea tätä tulisi vielä kova ikävä.

Lensimme Krakovaan, jossa oli vastassa todellinen kesä, n. 30 astetta. Tuli hellevaatteet todella tarpeeseen. Krakovassa majoituimme hostelliin, jossa vietimme 3 yötä. Ensimmäisenä iltana illastimme juutalaisravintolassa, tutustuen samalla toisiimme, nauttien ensiluokan palvelusta ja kuullen Puolan juutalaistyöntekijöiden työstä juutalaisten parissa mm. holokaustileirityön kautta. Todella mielenkiintoista.

Torstaina vierailimme Schindlerin tehdasmuseolla sekä Auschwitz työleirissä. Todella vaikuttavia kokemuksia olivat. Museolta jäi erityisesti mieleen Puolan juutalaisten järkyttävät/epäinhimilliset olot, hirveän julma kohtelu, sankarihuone (ihmisten muistolle, jotka auttoivat juutalaisia oman henkensä uhraten) sekä Oscar Schindler" Vanhurskas kansojen joukossa", joka pelasti yli 1000 juutalaisen hengen holokaustista. Herra siunatkoon hänen muistoaan. Auschwitz 1:ssä kiersimme aluetta läpi oppaamme opastuksella ja Harrin tulkatessa. Mieleenpainuvimpia asioita siellä olivat: tuhansien lasten kengät ja n. 14000 juutalaisen hiuskasat lasien takana, vankien hirveä kohtelu, rakennus 11 (ampumaseinä, jossa erit. puolalaisia vankeja teloitettiin), sekä kaasukammio 1. Sen edessä pidimme rukous/hiljentymishetken ja lauloimme Hatikvan, joka toi toivoa kaiken sen hirveyden keskelle.

Illalla kokoonnuimme vielä Krakovan ainoan synagogan portaille pitämään iltahetkeä, jossa jokainen sai kertoa ajatuksia päivästä. Varmasti jokainen meistä tuli tavalla tai toisella kosketetuksi päivän aikana.

Perjantaina oli vuorossa Auschwitz-Birkenau. Oli hyvä, että ennen sitä tankkasimme energiavarastoja, koska päivä oli hyvin pitkä ja rankkakin.

Auschwitz 2 oli vielä paljon synkeämpi ja ahdistavampi näky kuin edeltäjänsä. Siellä pystyi aistimaan sen valtavan hädän ja tuskan, jonka miljoonat naiset, miehet ja lapset, niin juutalaisista, romaneista, puolalaisista kuin venäläisistäkin jne. joutuivat kohtaamaan vuosina 1940 - 1944. Aivan jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Alue oli n. 145 hehtaaria suuri ja kaikkialla näkyi vain lohduttomia kaasukammioiden/krematorioiden raunioita, sekä puu- ja tiiliparakkeja. Mutta kaikkein eniten jäi mieleen: paikka, jossa lapsi- ja naisvankeja majoitettiin ja se, miten järkyttävällä tavalla heitä kohdeltiin (elivät mudan, rottien ym. seassa, alle 14v lähetettiin suoraan kaasukammioon ja juutalaiset vastasyntyneet tapettiin heti synnyttyään, vain ei-juutalaiset lapset säilyivät hengissä). Puhuttelevan kierroksen jälkeen vietimme ehtoollista krematorio 2 raunioiden edessä. Jumala puhui hyvin voimakkaasti, siitä miten hän on kaiken tämän kuolemankin yläpuolella ja että Hänessä meillä on toivo ja ikuinen elämä, hävityksen ja myrskynkin keskellä. Molempien Auschwitzien kohdalla muistui mieleen Marin kertoma todistus muuttavasta rakkaudesta ja anteeksiannosta juutalaisten ja saksalaisten välillä Käsi kädessä -matkalla. Tällaisen rakkauden saa aikaan vain Herramme Jeesus Kristus.

Illalla palasimme hostellille. Loppuilta sujui syömisen ja pakkailun merkeissä, eikä unikaan tahtonut tulla, koska rankkasade ja ukkonenkin vielä valvottivat.

Lauantai-aamuna lähdimme bussilla kohti Slovakiaa ja Budapestia. Sää oli hyvin vaihteleva, saatiin sekä vettä, että aurinkoa. Matka oli todella mieleenpainuva ja hilpeyttäkin herättävä, varmaan johtui vähiksi jääneistä yöunista ja koko porukan yhteisestä hyvästä huumorintajusta. Kyllä siinä levähtikin välillä, mutta voin sanoa, että muistiinpanoja tuli tehtyä ahkeraan. Jouko ja Mari valmensivat meitä hieman tulevaa Joona-näytelmää varten juutalaiskeskuksen Kids Action-tapahtumassa. Siitä tulisi mahtavaa, rakastan niin näytelmiä ja kaikkea toiminnallista. Illalla noin 7-8 aikaan saavuimme Budapestiin ja majoituimme hostelliin. Siellä tapasimme Anna-Maria Pursiainen, joka tekee miehensä kanssa holokaustivanhusten parissa työtä. Saimme kuulla miten Herra on heitä vienyt eteenpäin vastoinkäymistenkin kautta.

Sunnuntaina osallistuimme aamujumalanpalvelukseen Budapestin paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Vastaanotto oli todella avoin ja sydämellinen. Tilaisuuden jälkeen lounastimme israelilaisravintolassa. Pidimme myös kuulumiskierroksen sekä ylistyshetken.

Vatsat täynnä kävimme tutustumassa maailman toiseksi suurimpaan synagogaan, jonka pihaan on pystytetty hopealehtipuu surmattujen juutalaisten muistolle. Upea paikka. Illalla kävelimme vielä ortodoksijuutalaisten vanhainkotiin katsomaan holokaustivanhuksia. Anna-Marian ja Rudyn johdolla saimme tutustua heistä muutamiin ja myös laulaa heprealaisia lauluja, sekä antaa tuliaisia. Ne olivat todella ainutlaatuisia hetkiä. Asukkaat olivat todella kiitollisia ja sydämellisiä meitä kohtaan. Muutamat avautuivat esimerkiksi siitä, miten ovat menettäneet sukuaan tai jopa lähes koko suvun holokaustin aikana. Syvä kunnioitus nousi heitä kohtaan. Vanhainkotivierailun jälkeen suuntasimme kaupungille ja itse kukin kävi syömässä. Illan päätteeksi pääsimme Tonava- risteilylle. Todella kaunista oli katsella Budapestia illan hätkähdyttävän upeissa valoissa.

Toiseksi viimeisenä päivän vietimme juutalaiskeskuksessa. Ensin ihailimme Shalom-kuoron upeita esityksiä, sekä kuulimme koskettavia kertomuksia holokaustista. He muistuttivat, kuinka tärkeää on seisoa totuuden puolesta ja kertoa siitä eteenpäin, sekä toivoivat, ettemme joutuisi koskaan kokemaan mitään sellaista, jota he ovat joutuneet kohtaamaan elämässään. Juhlallisen hetken kohokohta oli vesilasillisten jako, joka oli anteeksipyyntö kristittyjen puolesta, jotka eivät holokaustin aikana auttaneet juutalaisia ja myös anteeksipyyntö siitä, että Suomi oli osaltaan lähettämässä 8 juutalaista kuolemaan, kun ei ottanut heitä vastaan. Ryhmäläisemme Uffe (Rolf) soitti tuona hetkenä Andrae Crouchin koskettavan biisin ”Kiitokseni”. Lopuksi pari meistä jakoi kaikille kuorolaisille villasukat ja kaikki yhdessä saimme osoittaa rakkauttamme heille.

Ilta juutalaiskeskuksessa oli myös erityisen koskettava ja mahtava. Joona-näytelmä meni hyvin vähästä valmistautumisesta huolimatta ja niin lapset kuin vanhemmatkin todella näyttivät nauttivan kaikesta jota heitä varten oli järjestetty. Se ilo ja kiitollisuus joka heistä huokui, oli paras palkinto meille. Jumala puhui hyvin syvälle sydämeen, siinä kun maalasin lasten kasvoja ja kun leikimme heidän kanssaan, että: ”tämä on se, johon olen sinut asettanut, juutalaisten lasten pariin”. Kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin ja syvä kiitollisuus täytti siinä hetkessä sisimpäni. Illan päätteeksi lähdimme vielä ihailemaan kaunista Budapestiä Kellertin Vuorelle. Siellä Mari muistutti meille siitä, miten Israelin rinnalla seisominen ei ole helppoa, mutta se, miten Jumala antaa voiman ja pitää huolen vastoinkäymistenkin kohdatessa, vie meitä eteenpäin niiden lävitse.

Tiistain eli viimeisen päivän vietimme Budapestin kylpylässä, kaupungilla ja ennen lähtöä kentälle, vielä palaute/rukoushetken hostellin sisäpihalla. Voimat olivat lopussa, mutta kiitollisuus ja ilo tempaisivat väsymyksenkin mennessään. Kiitos aivan upealle Life Tour ryhmällemme. Iloa ja kyyneleitä ei tästä matkasta puuttunut ja Paul Wilbur soi entistä tiuhempaan. Erityiskiitos Herrallemme, Messiaalle, Jeesukselle Kristukselle!! Seistään rohkeasti Israelin ja juutalaisten rinnalla!!

Sini Salminen, Harjavalta


Auschwitz työleiri

Auschwitz Birkenau

Auschwitz Birkenau

Shindlerin tehdas, Krakova